Palokatujen kunnostus
Vaasan keskustassa ja Vöyrinkaupungilla on yhteensä 41 kortteleita halkovaa palokatua, jotka muodostavat kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Palokadut eli palokujat ovat lähtöisin lääninarkkitehti C.A. Setterbergin vuonna 1855 laatimasta uuden Vaasan asemakaavasta. Vanha Vaasa oli tuhoutunut tulipalossa 1852, ja uudelleen rakennettavassa kaupungissa kiinnitettiin huomiota palontorjuntaan. Palokaduille istutettiin puita ja niiden tarkoituksena oli yhdessä puistojen ja puistikoiden kanssa estää mahdollisten tulipalojen leviäminen kaupungissa.
Palokadut olivat alun perin 11,9 m leveitä, puiden ja piharakennusten reunustamia kujia. Niitä käytettiin perinteisesti veneiden säilytykseen, mutta 1960-luvulta alkaen niille kaavoitettiin myös pysäköintialueita. 1960- ja -70-lukujen kaupunkisuunnittelun myötä suurin osa palokatuja reunustaneista puista ja piharakennuksista poistettiin, ja palokadut muuttuivat leveiksi ja avoimiksi tiloiksi.
Palokatuja kunnostetaan tulevina vuosina yksi kerrallaan. Tavoitteena on luoda kujista miellyttäviä kävely- ja pyöräily-yhteyksiä samalla kun monet niistä toimivat myös pysäköintialueina sekä huolto- ja pelastusteinä. Kaupunkikuvallisena tavoitteena on luoda palokaduille alkuperäisen kaltainen yleisilme puiden ja rakennuksien rajaamana kujana. Palokujien suunnittelu on reunaehtojen ja tavoitteiden yhteensovittamista. Nykyisin monilla palokujilla esimerkiksi kulkee maan alla kaapeleita, jotka saattavat estää puiden istuttamisen.