Lasten patikkareitin tietotekstit ja tarinat

Kettu saalistaa öisin
Supikoira on yöeläin
Siili vaipuu talvihorrokseen
Orava on päiväeläin
Liito-orava
Tarinat
Pikku supi
Oravalla on ongelma
Nälkäinen varpunen
Pertti Naakka ja paha Veli
Rikas harakka
Tyhmä korppi
Tintin tarina
Eläinten tarina
Harakan tarina
Kadonneen oravan arvoitus
Tarina Nella talitintistä
Vili varpunen

Tietotekstit

Kettu saalistaa öisin

Kettu on yöeläin, joka on todella arka ja pelkää ihmisiä. Kettuja näkee todella vähän päivällä. Ketun tunnistaa valkoisesta hännänpäästä, muuten kettu onväriltään oranssi. Ketussa on myös vähän mustaa. Kettu on noin 45 cm viiva 50cm pitkä. Kettu painaa noin viisi kiloa.

Kettu on saalistaja ja koiraeläin. Ketun tärkeimmät aistit ovat haju ja kuulo. Niiden avulla se metsästää myyriä ja hiiriä, jotka ovat ketun tärkeintä ravintoa. Joskus se saa kiinni oravan tai jäniksen. Linnut ja niiden munat, sekä sammakot
ja marjat maistuvat ketulle. Myös isot hyönteiset, kuten heinäsirkat, kuuluvat ketun ruokalistalle. Kettu ruokailee kaatopaikallakin, missä se etsii syötäväksi kelpaavia jätteitä.

Kettu saa pentuja Helmi-maaliskuussa. Kettu synnyttää noin 3–12 pentua. Ketun pennut syntyvät keväällä hiekkarinteeseen kaivettuun pesäluolaan. Kettu imettää poikasia. Ketun poikaset lähtevät syksyllä pesästä omille teilleen. Kettujen elinympäristö on metsä. Kettuja saalistaa metsämiehet.

Jutta ja Elmeri

Supikoira on yöeläin

Supikoira on vaihtolämpöinen nisäkäs. Supikoira on noin 65–100 senttimetriä pitkä ja luokitellaan koiraeläimiin. Väritykseltään supikoira on tumma ja ruskeanharmaa. Sillä on lyhyet jalat. Supikoiralla on kasvoissaan “mustanaamio“
ja sen saattaa vahingossa sekoittaa pesukarhuun. Supin jäljen lumessa tunnistaa siitä, että sen häntä jättää tassun jälkien keskelle sellaisen vanan.

Supikoiran elinympäristöjä ovat sekametsät, joista löytyy paljon aluskasvillisuutta. Supi viihtyy soiden, jokien, järvirantojen ja purojen läheisyydessä ja syksyin peltojen laitamilla. Supi poikkeaa muista koiraeläimistä siinä, että se syö myös paljon kasviravintoa. Supikoira on kuitenkin kaikkiruokainen. Se syö Linnunmunia, linnunpoikasia, marjoja ja kuolleita eläimiä.

Supikoira on yöeläin ja liikkuu öisin. Supikoira asuu vanhassa ketunpesässä tai itse kaivetussa pesässä. Supikoira nukkuu talviunta. Supikoira voi tehdä talvella herätessään pienen lenkin ympäristössä. Supikoira voi saada jopa kymmenen pentua kerralla. Naaras ruokkii pentuja maidollansa muiden nisäkkäiden tapaan.

Supikoira on lisääntynyt Suomeen Venäjän puolelta ja supikoiria on eniten Etelä-Suomessa. Supikoira on helppo saalis koska se juoksee melko hitaasti. Ihmiset metsästävät supikoiria. Myös sudet ja karhut saattavat hyökätä supikoiran kimppuun. Supikoiria kuolee paljon myös tautien takia ja niitä jää paljon autojen alle.

Leevi, Johannes ja Iida S.

Siili vaipuu talvihorrokseen

Siilin tunnistaa piikittömästä vatsasta, mustasta kuonosta ja selkäpuoli on piikkien peitossa. Siili on väritykseltään ruskea. Siili on n. 20–30 cm pitkä ja painaa 300–1300 grammaa. Siilillä on terävät hampaat.

Siili elinympäristö on metsät ja pihat. Siilin pesä on valmistettu lehdistä, risuistaja heinästä. Siilin elinympäristöön kuuluu pensaikot ja suojaisat, korkeat heinikotvarsinkin ihmisasumusten liepeillä. Siiliemo synnyttää kesäkuussa 4–5 poikasta. Siilin poikaset ovat sokeita ja avuttomia. Koska siili on nisäkäs, siiliemo imettää poikasiaan. Siiliemo hoivaa ja vahtii niiden poikasia melkein kaksi kuukautta.

Siilin ravintoon kuuluu selkärangattomat eläimet. Sen lempiravintoa ovat pienet hyönteiset ja niiden toukat, etanat, sisiliskot, kotilot ja madot. Siilit syövät välillä sammakkoja, linnunmunia ja sisiliskoja. Siilin tapaa helpoiten iltahämärässä kompostikasan läheltä etsimässä ruoantähteitä.

Syksyllä siilin pitää syödä itsensä oikein lihavaksi, että sille kasvaa muhkea rasvakerros. Siili viettääsen avulla koko talven koska se ei syö talvella mitään. Siili on tasalämpöinen nisäkäs, joka vaipuu talveksi horrokseen. Talvi on siilille vaarallista aikaa.

Horroksen aikana ruumiinlämpö laskee lähelle nollaa. Horroksen aikana siili saattaa noin kerran viikossa havahtua horroksestaan ja jatkaa taas uniaan.

Siiliä saalistaa ketut, mäyrät, huuhkajat ja näädät. Koska Siili on “piikkipallo”, seon haastava saalistettava. Siilin saalistajat pyörittelevät siiliä niin kauan että niiden on pakko paljastaa paljaan päänsä tai vatsapuolensa. Kyykäärmeenpurema ei vaikuta siiliin niin paljon kuin ihmiseen, koska siilin veressä on vasta-aineita.

Siilejä nääntyy kesäisin valitettavasti usein, koska ne ei löydä tarpeeksi vettä. Tavatessasi siilin helteellä, voit tarjota sille vettä. Siilin elinikä on noin 4 vuotta, mutta siili voi elää jopa 7-vuotiaaksi.

Tietoteksti: Emilia, Iida K., Anni

Orava on päiväeläin

Orava on pieni ja karvainen nisäkäs, joka kuuluu selkärangallisiin eläimiin.Oravan koko on noin 20 cm ilman häntää. Oravan häntä on pitkä ja karvainen. Sen avulla orava tasapainoilee puussa. Kynnet auttavat takertumaan kaarnaan. Oravan takajalat ovat vahvat. Niiden avulla se ponnistaa oksalta toiselle. Oravaon siis sopeutunut elämään puussa. Orava on kesällä ruskea ja taas talvella vaalean harmaa tai kokonaan valkoinen. Orava on päiväeläin. Oravan jäljet lumessa ovat pieniä.

Tuuhea talviturkki ja tiivis pesä pitävät oravan lämpöisenä talven kylmyydessä. Oravan kotipiiri käsittää 2 hehtaaria metsissä ja puistoissa. Pesäpuukseen orava valitsee yleensä kuusen tai männyn. Välillä orava voi muuttaa linnunpönttöön tai tikan tekemään koloon. Orava synnyttää 3–6 poikasta huhti-syyskuussa. Oravan poikaset ovat syntyessään tulitikun kokoisia ja sokeita.

Orava on jyrsijä. Oravan hampaat ovat muodoltaan sellaiset, että niillä on hyvä jyrsiä. Sen hampaat ovat pitkät. Orava napsii kävystä siemenet. Se syölintulaudoilta pähkinöitä. Oravan ravintoa ovat lisäksi marjat, siemenet,linnunmunat ja kuusensilmut. Oravaa saalistaa susi, kettu, kärppä, kanahaukkaja näätä. Orava on rauhoitettu, joten sitä ei saa ampua.

Oravat ovat Suomessa vähentyneet puoleen viimeisten vuosikymmenten aikana. Ilmaston lämpeneminen, lisääntyneet taudit ja hyönteiset, metsien nuorentuessa vähentynyt käpysato ja kaupungistuminen vaikuttaa oravien vähentymiseen metsissä. Sellaisina vuosina kun kuusissa ja männyissä on vähän käpyjä niin monet metsien oravat kuolevat talvella nälkään.

Liito-orava

Liito-orava on nisäkäs. Se on ulkonäöltään harmaa, isosilmäinen pikkueläin. Liito-oravan koko on 17 cm ilman häntää. Liito-orava ja orava on sukua toisille. Oravan tavoin liito-oravan ravintoon kuuluu selkärangattomat pikku eläimet. Se syö myös lehtipuiden lehtiä, norkkoja, siemeniä ja silmuja.

Liito-oravan erottaa tavallisesta oravasta siitä, että sillä on liitopoimut, joiden avulla se voi liidellä yli 50 metrin matkoja puusta puuhun. Tavallinen orava eiliitele, vaan ponnistaa takajaloillaan. Liito-orava on yöeläin, eli liikkuu hämärälläja öisin. Tavallinen orava taas on liikkeellä päivällä.

Liito-oravan elinympäristö on yleensä sekametsä, joissa on vanhoja haapoja. Liito-oravan pesä on yleensä ullakolla, puunkolossa tai linnunpöntössä. Liito-oravalle syntyy 2–4 poikasta. Poikaset ovat tulitikun kokoisia ja ne ovat syntyessään sokeita ja karvattomia.

Liito-orava on todella harvinainen. Se on uhanalaiseksi luokiteltu, sekä rauhoitettu. Liito-oravien reviirejä voi löytää tutkimalla vanhoissa metsissäisojen puiden, kuten haapojen juurelta, löytyykö pieniä liito-oravan jätöksiä. Jätöksiä on harvoin pesäpuun juurella, jätöksillä se merkkaa reviiriään. Liito-orava rakentaa joskus itse pesän haapaan, mutta kun ihmiset kaatavat vanhoja metsiä ja haapoja, niin liito-oravan koti rikkoutuu. Ihmisen lisäksi liito-oravia uhkaavat kanahaukka, näätä ja pöllöt.

Santeri ja Hilla

Tarinat

Pikku supi

Olipa kerran pieni supi, joka eleli metsässä toisten supien kanssa. Metsässä riitti paljon syötävää, mutta supi oli arka, ja säikähti kaikkia outoja ääniä.

Supi päätti tulla rohkeaksi, ja meni joka paikkaan, vaikka sitä pelotti. Supi huomasi, että metsässä löytyy kaikkea kivaa kauempaakin, kun on rohkea, eikä pelkää mitään.

Sirpa sinitiaisen tarina

Olipa kerran kiltti Sirpa, joka oli yleensä iloinen sinitiainen, mutta ei kunnolla tänään. Koskasen parhaista parhain kaveri oli kipeänä.

Sirpa meni muiden parhaiden kavereiden kanssa kaupalle. ja se kauppa oli aika iso. Sirpa eksyi perheestä. Hän sano kavereille, että minun pitää lähteä etsimään perhettä.

Ja se etsi, etsi ja etsi mutta ei löytänyt. Sitten kuului tuttu ääni, ja se ääni oli krääk, kun kovat linnut kiusasivat Sirpan perhettä. Sirpa meni sanomaan kavereille, että sen perhettä kiusataan ja totta kai sen kaverit tuli auttamaan. Sitten sen kaverit ja se, menivät sanomaan ja häätämään kovat linnut sillä, että ne ja se, uhkasivat soittaa poliisin.

Sen pituinen se.

Santeri

Oravalla on ongelma

Olipa kerran orava, joka asui Oravametsässä. Oravametsä oli rauhaisa paikka.

Eräänä päivänä oravametsään saapui maailman vahvin orava. Ja maailman vahvin oravaalkoi tuhota oravametsän puita ja vei kaiken ruuan Linnuilta ja oravilta. Ja orjuutti niitä ja pakotti ne rakentamaan puulinnan, joka muistutti enemmän majavanpesää.

Maailman vahvin orava ryhtyi hallitsemaan oravametsää. Samaan aikaan ilvekset miettivät, auttaisivatko ne oravia.

Topi

Nälkäinen varpunen

Eräänä päivänä pienellä varpusella oli nälkä. Hän lähti etsimään ruokaa. Hän etsi ja etsi. Matkalla hän löysi pari siementä lintulaudalta.

Hänellä oli vielä nälkä. Hän lähti etsimään lisää ruokaa. Hän ei löytänyt mistään ruokaa. Hän lähti etsimään metsästä. Metsä oli todella hämärä ja pelottava, koska sieltä kuului ihmeellisiä ääniä.

Varpunen lähti katsomaan mitä tapahtuu. Hän lähti syvemmälle metsään, hän löysi pelottavan näköisen noidan. Hän luuli, että noita oli paha noita. Hän luuli, että hän tekee jotain pahaa varpuselle.

Mutta noita taikoikin Varpuselle siemeniä ja ruokaa. Varpunen luuli, että siemenet oli myrkytetty. Hän koitti maistaa siementä. Siinä ei ollut mitään vikaa. Nyt varpusella oli loputtomasti siemeniä ja milloinkaan enää ei tullut nälkä.

-Ruoka on kesken, talo on imuroimatta, pyykit laittamatta ja laskut pitäisi maksaa. Käytä mielikuvitusta.

Nyt pitää käyttää mielikuvitusta, koska kaverit tulevat vasta kolmen päivän päästä kotiin. Haatina lähtee tutkimusmatkalle Metsälammen ympäristöön. Samalla hän huomaa, että aika kuluu frisbeegolffaamalla, ulkoilemalla ja pyöräilemällä. Mutta siten nämä asiat tuntuvat tylsiltä.

Seuraavana päivänä Haatina kokeilee rakentaa Ikean 4×4 hyllykön edellisenä päivänä löytämistään puista, ruuveista sekä nauloista.

Kolmantena päivänä Haatina kysyy:

-Voinko pelata ps4llä fortniteä tai minecrafttia?

Juho

Pertti Naakka ja paha Veli

Hei olen Pertti ja tämä tapahtui viime viikolla: Olin sängyssäni nukkumassa. Yhtäkkiä joku musta lintu laittoi minut isoon pussiin ja siinä samassa pussissa kiikutettiin minut ulos!

Sitten minut heitettiin lintuauton peräkonttiin. Hetken ajettuamme pysähdyimme, oli säkki
pimeä… MINÄHÄN OLIN SÄKISSÄ! Sitten minut heitettiin ulos, oi voi… kuulin nimittäin kissojen sähinää.

Yhtäkkiä pussi avattiin… avaaja juoksi heti pois, sillä oli: farkkutakki, mustat housut, punainen lippis, Leviksen lenkkarit… aivan hän oli isoveli Topias! Hän haluaa minusta eroon? Miksi hän vei minut kujalle, JOSSA ON KISSOJA!?

Halusin mennä takaisin pussiin. Päätin lähteä kotiin, mutta en löytänyt sitä. Menin kaupan eteen. Raahasin pussia perässäni koska enhän minä voinut asvaltillakaan nukkua.

Nukuin yön makuupussin tapaisessa pussissa. Heräsin hyvin aikaisin, kun joku heilutteli minua. Sehän oli naapurin setä Jukka ja… Äiti! Äiti lupasi viedä minut kotiin.

Kun olimme kotona kerroin äidille kaiken. Äiti soitti poliisille, joka on meidän naapurissamme, että iso veli Topias oli vienyt minut autollaan kujalle, jossa oli kissoja. Naapurin Poliisi lupasi ottaa Topiaksen ajokortin pois ja tuhota sen ja taas Topias sai kuukauden kotiarestia ja minä sain jäätelöä!

Loppu hyvin!

Iida

Rikas harakka

Olipa kerran rikas harakka. Rikas harakka asui isossa kartanossa Kalle Ketun kanssa. Rikas harakka piti pantteritakkia ja mustia laseja, sekä valkoista karvahattua.

Eräänä päivänä Kalle kertoi harakalle, että hänen rahansa olivat kadonneet. Harakka oli hämmästynyt, joten hän päätti tutkia asiaa. No ei nyt todellakaan, vaan sen sijaan harakan FBI agentti tekisi sen.

Harakka meni katsomaan, miten agentin työ etenee. FBI agentti oli kadonnut! Harakka katsoi ruutuun ja näki agentin ruudun sisällä Five nigth at freddys pelissä. Harakka juoksi Kallen luo mutta matkalla harakka kuuli vain avun huutoja kellarista, joten harakka meni kellariin katsomaan, mitä siellä on. Mutta siellä oli vain VR lasit. Harakka laittoi lasit päälleen ja katosi niin kuin tuhka tuuleen.

Harakka oli jossain pelissä. Harakan piti voittaa, että selviäisi. Kun peli alkoi, harakka näki Kallen. Kalle ja harakka jatkoivat yhdessä eteenpäin. Kalle löysi oudon avaimen, joten hän päätti avata oven, jossa luki exit. Kalle ja harakka
menivät sinne.

Harakka ja Kalle olivat oudossa vihreässä huoneessa, jossa näkyi outo musta henkilö. Musta henkilö luuli, että tulee kunnon taistelu, mutta harakka vain kaatoi mustan henkilön. Sitten Kalle sai sen rahat ja kaikki olivat iloisia, paitsi FBI
agentti, joka on vieläkin five nigt´s at freddy´s pelissä.

LOPPU HUONOSTI KAIKKI HUONOSTI

Eveliina

Tyhmä korppi

Olipa kerran tyhmä Korppi, joka asui pelihallissa. Pelihalli oli jättimäinen. Sillä oli nälkä, joten se meni hakemaan hattaraa. Korppi tykkäsi herkuista, limsasta ja karkeista.

Eräänä päivänä korpilta loppu ruoka. Joten se meni kauppaan ja siellä se tapasi serkkunsa. Ja serkut tietenkin haukkuivat korppia. Kun Korppi lähti kaupasta, korppia kiusattiin.

Korppi halusi, että joku kunnioittaisi häntä. Korppi oli ollut tuhma pienenä, ja siksi kaikki kiusasivat korppia siitä lähtien.

Nyt korppi oli ollut kiltti ja kaikki olivat myös kilttejä hänelle ja serkutkaan eivät kiusanneet korppia. Kaikki olivat korpin kanssa ja kaikilla oli kivaa. Kunnes yksi naakka tuli kiusaamaan korppia. Korpille tuli niin paha mieli, että hän löi naakkaa. Naakka suuttui korpille ja siitä syntyi tappelu. Serkut puuttuivat tappeluun vetämällä korpin pois naakan luota. Korppi rauhoittui ja lähti kotia kohti.

Sen pituinen se.

Leevi

Tintin tarina

Eräänä päivänä Tintti alkoi kerätä kaverinsa Nellan kanssa ruokavarastoa talven varalle. He keräsivät siemeniä, kolmioleipiä, pizzaa, juustohamppareita ja paljon muuta. Ja ne olivat molemmat talitinttejä, joten ne tarvitsivat lämpimän suojan.

Oli jo marraskuun puoliväli ja ne olivat jo kerenneet kerätä 16 laatikkoa ruokaa. Yhtäkkiä Tintille tuli ongelma, se oli Kettu Repolainen. Kettu Repolainen oli kaupungin tunnetuin rikollinen. Tintti toivoi, ettei Kettu Repolainen tulisi varastamaan Tintin ja Nellan ruokavarastoja.

Aamulla heti kun Tintti heräsi, Tintti lähti katsomaan, onko heidän ruokavarastonsa pöllitty. Onneksi Kettu Repolainen ei tullut varastamaan niiden ruokia. Tintti mietti, että ne voisivat mennä tänään luistelemaan. Nellalle kävi luistelu idea joten, Tintti päätti lähteä ulos Nellalle. Tintti pakkasi reppuun lämmintä kaakaota, eväsrasia, jossa oli viinirypäleitä ja kaksi kolmioleipää, luistimet ja luistelukypärän. Tintti puki päälleen mustat pihahousut, keltaisen pipon sateenkaarisen värisen kaulahuivin ja sinipinkin takin. Sitten Tintti lähti matkaan Nellan luo.

Kun Tintti oli päässyt Nellalle, ne lähtivät bussilla Nellan luota luistinradalle. Heti, kun he pääsivät luistinradalle, Nella ja Tintti alkoivat luistelemaan. Puolentunnin luistelun jälkeen heille tuli nälkä. Nellalla oli mukana ruisleipää ja lämmintä mehua. Kello oli illalla jo 17.35.  Joten he lähtivät Nellalle yötä molemmat, joka tarkoittaa, että kukaan ei vahdi ruokavarastoa.

Kun Nella ja Tintti pääsivät kotiin, ne söivät makaronilaatikkoa. Sitten Nella ja Tintti meni
pesemään hampaita ja nukkumaan.

Aamulla ne söivät voileipiä ja joivat mehua. Aamupalan jälkeen Tintti otti omat tavaransa mukaan ja lähti kotiin. Kotona Tintti kävi katsomassa, onko hänen ruokavarastonsa pöllitty. Tintti tajusi, että sen ovi ei ollut lukossa. Tintti soitti heti Nellalle, että ruuat ovat varastettu.

Tintti kuuli seuraavana päivänä uutisista, että Kettu Repolainen oli antanut ilmaiseksi ruokaa kaikille. Sitten Tintti tajusi, että hän voisi käydä hakemassa Kettu Repolaiselta ruuat takaisin itselleen. Sitten Tintti lähti torille ja sai loput ruuat takaisin itselleen.

Emilia

Eläinten tarina

Ensimmäinen marraskuuta koitti ja muuttolinnut olivat valmistautumassa muuttoon. Kettu oli pesässään ja söi herkkujaan. Oli tulossa yö ja kettu lähti metsästämään ruokaa.

Kettu näki kaukana toisen ketun, mutta kettu ei ollut varma oliko se joku muu kuin kettu. Kettu silti meni katsomaan, kuka se oli. Mutta se olikin ilves. Kettu juoksi niin kovaa, kun jaloista lähti. Kettu pääsi silti turvaan mutta ilves olisi
voinut rikkoa ketun majan.

Oli tulossa aamu ja kettu nousi jaloilleen ja lähti ulos. Ilves oli lähtenyt onneksi koska se olisi myös voinut hyökätä takaa päin. Kettu lähti ystäviensä kanssa seikkailulle. Sitten ilta alkoi hämärtää ja kettu lähti kotiinsa.

Ketun pahin painajainen koitti oikeasti, eli se että ilves oli tuhonnut ketun kodin. Kettu ei tiennyt mitä tehdä. Kettu aikoi kostaa ilvekselle, mutta vasta aamulla.

Sitten tuli aamu ja kettu lähti sanomaan kavereilleen, että ketun maja oli tuhottu. Sitten kaverukset lähtivät ilveksen majalle. Ilves ei ollut majassaan, niin idea oli loistava. Kettu ja kaverukset tuhosivat ilveksen majaa ja ottivat ketun
majaan juttuja. Sitten kaverukset menivät ketun luo ja rakensivat ketun talon uudestaan. Sitten he menivät vakoilemaan ilvestä. Ja he odottivat ja odottivat monta tuntia mutta kun he olivat luovuttamassa, niin sillä sekunnilla ilves tuli paikalle ja näki majansa.

Ilves oli tosi vihainen ja kutsui parhaan ystävänsä paikalle eli suden. Ne miettivät kuka ja mikä tämän oli voinut tehdä. Ensin ilves ja susi luulivat ukkosta, mutta he muistivat, että ei tänä päivänä ole ukkostanut. Sitten he luulivat, että ilveksen isä olisi tehnyt jekun mutta ei se olisi voinut tehdä noin isoa kaaosta. Mutta sitten ilves tajusi, että sen takana oli pakko olla kettu koska se oli itse huijannut sitä.

Kettu vahingossa katkaisi oksan ja se kuului kovaa. Ilves ja susi kuuli sen ja kettu ja kaverit juoksi ja juoksi niin kauan, kunnes he eivät nähneet ilvestä ja sutta. Mutta kuitenkin kettu kavereineen selviytyi kaaoksesta. Kettua kuitenkin pelotti se asia, että ilves ja susi tekee vielä jotakin kauheaa.

Samalla minuutilla kettu jäi majansa alle, kun ilves ja susi tuhosivat majaa.

-Oho! kuului majan päältä, kun ilves ja susi tuhosivat ketun majan uudestaan.

Kettu rupesi itkemään. Ilves kuiskasi sudelle:
-pitäisikö kysyä sitä kaveriksi?

Susi vastasi:-mitä sinä yhtäkkiä kysyt tuommoista, meidänhän piti kiusata kettua eikä kysellä kaveriksi.

Kettu kuuli kaiken ja kettu vastasi: -kyllä, minulla on vain kaksi kaveria.

Kettu oli onnellinen. Kun tuli yö, kettu ja ilves sopivat riidat ja heistä tuli kavereita. Susi ei oikein pitänyt ketusta. Susi aikoi vielä kostaa.

Nelli

Harakan tarina

Olipa kerran harakka, joka oli tosi yksinäinen. Harakan nimi oli Kari. Eräänä päivänä Kari näki sulattoman harakan. Harakalla oli todella kylmä. Kari meni kysymään harakalta haluaisiko se tulla Karin pesään. Harakka vastasi kyllä.

Kari ja harakka olivat matkalla pesään, kun he pääsivät pesään, Kari kysyi harakan nimeä. Harakka vastasi, että hän on Niilo. Kari kysyi Niiloa kaveriksi. Niilo vastasi, että kyllä me voimme olla kavereita.

Kari ja Niilo lähtivät kävelemään ja pöllimään ruokaa yhden toisen harakan pesästä. Se oli Karin pahin vihollinen. Harakan nimi oli Roope. Kari ja Niilo hiipivät Roopen pesään, mutta Roope olikin siellä pesässä. Roope sanoi Karille ja Niilolle:

-Tällä kertaa jäitte kiinni.

Kari ja Niilo pinkoivat niin, lujaa kuin jaloista lähti. Kari ja Niilo pääsi Karin pesään piiloon Kari kysyi Niilolta, että miksiköhän Roope sanoi, että nyt te jäätte kiinni. Niilo sanoi, että jos totta puhutaan, niin minä olen käynyt pöllimässä ennenkin Roopen pesästä ruokaa. Sen takia minulla ei ole sulkiakaan. Kari vastasi, että okei minäkin olen pöllinyt siltä ruokaa jo kaksi vuotta. Yhtäkkiä Roope hyökkäsi Karin pesään Kari ja Niilo lähtivät jälleen juoksemaan metsätietä pitkin.

Niilo huomasi, että hänellä alkoi kasvaa sulat. Niilo sanoi Karille, että minulla kasvaa sulat. Yhtäkkiä Roope hyökkäsi taas ja Kari ja Niilo lähtivät karkuun etelään. Roope jäi tosi kauas.Loppu hyvin kaikki hyvin.

-Elmeri

Kadonneen oravan arvoitus

Nyt oli tulossa talvi. Muuttolinnut olivat lähteneet jo kauan sitten. Oli kylmä ja huurteinen päivä. Kukaan ei ollut pihalla. Töyhtö mietti, mitä voisi tehdä. Hän päätti pyytää kaveriaan Talia eli talitiaista lintulaudalle. Tali suostui ja he ottivat lintulaudalle kisan.

He kummatkin olivat paikkalintuja. He söivät ihan rauhassa kunnes -Voi ei! Tuolla on kissa, lähdetään! Töyhtö huusi hädissään.

He pääsivät onneksi karkuun.

Kaverukset menivät pyytämään vanhalta oravalta apua, mutta orava ei ollut siellä. He lensivät niin nopeasti, kuin pystyivät. He kysyivät muilta havumetsän asukkailta, ovatko he nähneet oravaa. He menivät Töyhtön kotiin koska heille
tuli vähän kylmä.

Kaakaotaan juodessa Tali kysyi:

-mikä se meidän ongelmamme oli?

– No en edes muista enää. Töyhtö nolostui.

– Lähdetään etsimään oravaa, Tali sanoi päättäväisesti.

He lähtivät matkaan aamulla. He olivat lentäneet pari kilometriä. Töyhtö unohti kymmenen kilometrin aikana monta asiaa, esimerkiksi mitä oli syönyt aamupalaksi. Töyhtö ja Tali olivat lentäneet kauan ja saapuivat Ruotsiin.

He päättivät mennä lintukahvilaan. He näkivät siellä jonkun tutun näköisen eläimen, mutta ei välittäneet siitä. He lähtivät kahvilasta vatsat täynnä.

Hetken täynnä päästä Tali kysyi:

-kukahan se kahvilassa ollut orava oli?

-Sanoitko että se oli ORAVA?! Töyhtö kysyi.

-no joo, Tali vastasi. Se oli ehkä VANHA VIISAS ORAVA.

-Lähdetään kahvilaan äkkiä, tali jatkoi.

Kun he pääsivät kahvilaan siellä ei enää ollut oravaa. He kysyivät myyjältä, oliko se nähnyt oravaa.

Myyjä vastasi:

-Täältä lähti hetki sitten vanha viisas orava.

-Mihinkä se oli lähtenyt? Töyhtö uteli.

-Orava sanoi, että hän lähtee Tallinnaan, myyjä vastasi.

-okei, Tali ja Töyhtö huikkasivat yhtä aikaa ja lähtivät äkkiä Tallinaan.

Kun he tulivat Tallinnan keskustaan, he näkivät että, orava oli puussa nokosilla.

-Pitäisikö herättää hänet? Tali mietti.

Töyhtö siihen:

-Joo Herätetään. He herättivät oravan.

orava kysyi tosi unisena: -Miksi te herätitte minut, Töyhtö ja Tali?

-Sinun pitää tulla kotiin, Tali sanoi.

-Okei mennään ja tilaan meille lentokoneen, Orava sanoi.

He pääsivät VIP-alueelle, jossa pelattiin vain Uunoa. Mutta ei se mitään haitannut. He olivat seuraavana aamuna kotona.

-No pidetäänkö juhlat? Orava kysyi.

Tali ja Töyhtö katsoivat toisiaan ja vastasivat tietysti:

-JOO!

He päättivät pitää juhlat rannalla, jossa oli kolme palmua. Juhliin he kutsuivat koko kylän. Juhlat olisivat viikon päästä.
Viikko oli mennyt ja oli juhlien aika. Kaikki oli paikalla ja juhlat alkoivat kunnolla.

Illalla juhlat olivat ohi. Tali kysyi, voisiko hän tulla Töyhtön luo yöksi. Töyhtö suostui ja he lähtivät kotiin. He söivät iltapalan ja pelasivat. Sitten he pesivät nokan ja menivät nukkumaan.Aamulla he heräsivät ja söivät juhlista jääneitä pullia.

– Mitä tehdään? He päättivät mennä uimakouluun.

– Onkohan ne joutsenet kivoja? Tali kysyi.

Töyhtö nyökkäsi. Uimakoulun jälkeen he nukahtivat. Päivä vaihtui yöksi.

Iida K

Tarina Nella talitintistä

Olipa kerran Nella talitintti. Nellan kaverin nimi oli Tintti. Nella ja Tintti alkoivat varastoida ruokaa talvelle: ainakin pitsaa, siemeniä, ranskalaisia, muroja, käpyjä, hamppareita, hedelmiä, karkkia, limsaa, sipsiä ja paljon muuta.

Yhtä äkkiä Kettunen saapui paikalle, Kettunen varasti Nellan pesäpaikan ja kaikki ruuat. Nella yritti saada pesäpaikan takaisin mutta se ei onnistunut, Nella ei kuitenkaan luovuttanut.

Nella alkoi suunnitella, kuinka saisi pesäpaikan ja ruuat takaisin. Nella aikoi hämätä Kettusta, mutta kuinka? Nella ei tiennyt. Pian tulisi talvi ja Nella tarvitsisi ruokaa, eikä sitä löytynyt enää mistään muualta, kuin Nellan pesästä.

Nella sai idean, kuinka hämätä Kettusta. kun Kettunen nukkuu, sillä aikaa Nella ja Tintti menisivät varastamaan Nellan pesän takaisin.

Viimeinkin tuli yö. Nella ja Tintti menivät varastamaan Nellan pesän takaisin, mutta sekään ei onnistunut. Aamulla Nella meni kysymään Kettuselta, saisiko pesänsä takaisin. Kettunen suostui ja Nellasta ja Kettusesta tulivat kavereita.

Kaikki hyvin loppu hyvin.

Jutta

Vili Varpunen

Nyt on syksy, ja kohta on tulossa talvi. Vili mietti, että voiko hänen ystävänsä Dani tulla hänen kanssaan metsään etsimään liito-oravaa. Dani sanoi, että hän voin tulla.

Vili ja Dani menivät metsään. He lentelivät hetken ja pysähtyivät kannon päälle. He löysivät jotain. Joku oli kannon sisällä. Siellä oli pieni hiiri. Mutta sitten hiiri livahti karkuun.

Vili ja Dani etsivät kadonnutta liito-oravaa nimeltä Hessu. Hessun pitäisi olla kotipuussaan, mutta hän ei ollut siellä. Vili ja Dani menivät etsimään Hessua kauempaa, mutta Hessua ei näkynyt. Kun ilta alkoi hämärtyä, he menivät kotiin.

Kotona Vili kysyi äidiltään, että voiko Dani tulla heille yöksi. Äiti vastasi, että voi tulla. Vili ja Dani menivät Vilin huoneeseen ja menivät nukkumaan.

Aamulla he heräsivät, ja menivät aamupalalle. Aamupalalla he söivät siemeniä ja vettä. Sitten kun he olivat syöneet, he menivät etsimään Hessua. Hessu ei ollut omassa, kodissa mutta he unohtivat kysyä äidiltä siitä.

He menivät vielä kysymään äidiltä, että missä Hessu on. Äiti sanoi, että isä on Hessun kanssa, mökillä. Vili hermostui ja sanoi, että olisit sanonut minulle, koska etsin Danin kanssa Hessua eilen koko päivän. Äiti sanoi, että en tiennyt, että etsit Hessua.

Vili meni vihaisena huoneeseen ja paiskasi oven kiinni. Dani meni Vilin huoneeseen. Vili sanoi, että mene pois.
Dani meni kertomaan Vilin äidille, että Vili ei päästä minua hänen huoneeseensa, koska hän hermostui. Vilin äiti vastaa, että minä menen kysymään, että miksi ette mene leikkimään.

Vilin äiti meni kysymään Vililtä, että miksette mene leikkimään. Vili sanoi, että en tiedä ei ole tekemistä. Äiti sanoi, että menkää metsään leikkimään.

Vili nousija meni Danin kanssa metsään ja pysähtyivät saman kannon päälle siellä ei enää näkynyt pientä hiirtä. Vili ja Dani menivät katsomaan puuhun, että näkyisikö lumihiutaleita mutta niitä ei näkynyt.

Vili ja Dani menivät Vilin luo. Vili kysyi, että pääseekö Dani toiseksi yöksi. mutta äidille se ei käynyt. Dani sanoi Vilille heippa, nähdään huomenna. Vili sanoi samoin.

Vili meni ilta palalle ja sanoi äidille, että tämä päivä menikin tässä ja alkoi syödä siemeniä. Äiti tuli peittelemään Vilin ja sanoi, että huomenna saa leikkiä. Äiti ei sanonut, että sataa lunta.

Vili heräsi ja näki että lumi peitti maan. Hän tuijotti lumihiutaleita, jotka sateili koko ajan. Hän pyysi Dania leikkimän ulos. Vili lensi pihalle. Dani pääsi ja he leikkivät pihalla hippaa.Heillä oli niin kivaa, että he nauroivat koko päivän. Dani sanoi Vilille, että voitko tulla meidän mökillemme, koska me voisimme leikkiä siellä kaiket päivät.

Hilla