Inkeri Julkunen ja muita naivisteja
”Naivisti olen ja siksi kai jäänkin”
Naivismia taiteellisena suuntauksena ei ole aiemmin esitelty Vaasan museoissa. Vaasalaisen taiteilijan Inkeri Julkusen (1935–2017) tuotannon välityksellä valoitetaan tarkemmin tätä taiteellista genreä. Julkunen aloitti työnsä itseoppineena maalarina 1970-luvulla ja omaksui naivismin, koska koki sen sopivan hänelle parhaiten. Hän kuuluu suomalaisen taiteen varhaisiin naivisteihin. Näyttely esittelee taiteilijan tuotantoa 1970-luvulta aina 1990-luvulle saakka. Se sisältää ennen kaikkea öljy- ja akryylimaalauksia sekä joitakin veistoksia.
Julkunen maalasi usein lähiympäristöään, joten hänen teoksiinsa on säilynyt tuttuja kaupunkinäkymiä Vaasasta ja Karperön ympäristöstä. Taiteilija kuvasi lämmöllä ihmisiä tutuissa arkiaskareissaan, leikin lumossa tai lämpimien kesäpäivien vapaa-ajan vietossa. Kuvatut henkilöt olivat myös todellisia ihmisiä; ystäviä, naapureita tai kadulla ohikulkevia tuntemattomia. Myös eläimillä ja avaruudella oli tärkeä osuus Julkusen tuotannossa. Teoksissa voi nähdä taiteellista vapautta ja aiheet sisälsivät usein humoristisia piirteitä, joka on tyypillistä naivismissa.
Naivismin alkuperä on peräisin ranskankielisestä sanasta naïve, jonka käännös tarkoittaa lapsenomaista, rehellistä ja luonnollista. Tyylisuunta syntyi 1900-luvun impressionismin esteettisyyden ja teoreettisuuden vastaliikkeenä. Naivismi on monitahoista ja sen ilmenemismuodot vaihtelevat aihepiireiltään, tyyliltään ja tekniikaltaan. Yleisesti ottaen se on kertovaa, värikästä ja humoristista. Kuten Inkeri Julkunen, taiteilijat ovat usein itseoppineita, mutta eivät toki kaikki. Suomessa naivismin arvostus nousi 1970-luvulta lähtien.
Naivismin moninaisuuden osoittamiseksi näyttelyä täydentävät todennäköisesti Julkusen naivistikollegat, jotka työskentelivät samanaikaisesti hänen kanssaan. Näyttelyn tuottaa Vaasan museot ja sen kuratoi amanuenssi Janna Sirén.
