Kruununmakasiini

Kruununmakasiineja rakennettiin Venäjän vallan aikaan 1800-luvulla. Makasiineihin valtio keräsi kruununveroa, joka maksettiin viljana. Makasiineja rakennettiin kaupunkeihin, joista viljoja eli kruununjyviä oli mahdollista kuljettaa etenkin vesiteitse. Vaasan kaupunginrannan rakennuksen on suunnitellut C. A. Setterberg, ja se valmistui 1868. Makasiinissa pystyttiin säilyttämään jopa 20 000 tynnyriä viljaa.

Makasiinin tiilikuoren alla on puinen sisärakennus. Tämä rakennustapa takasi sen, että vilja pysyi kuivana eivätkä tuholaiset tai varkaat päässeet siihen käsiksi. Kruununmakasiinissa on kaksi kerrosta, joissa on kummassakin kymmenen huonetta käytävän molemmin puolin. Korkeita huoneita erottavat paksut hirsiseinät. Rakennuksen ulkosivuilla näkyvät rautaluukuin suljetut ”ikkunat” ovat vankoin kalterein varustettuja tuuletusluukkuja, jotka avautuvat vain ulko- ja sisärakennuksen väliseen tilaan.

Kruununjyviä ei enää kannettu maaveron poistumisen jälkeen 1920-luvun alussa. Tällöin jyvälaitos lakkautettiin, ja kruununmakasiineja vapautui muuhun käyttöön. Vaasan kaupunginrannan makasiini oli Vaasan sotilaspiirin käytössä 1920-luvulta aina 1990-luvun alkuun asti. Puolustusvoimat luopui sittemmin epäkäytännöllisinä pitämistään tiloista, ja kruununmakasiini siirtyi Vaasan kaupungin omistukseen.

Seitsemän punaista poijua

Kruununmakasiinin edustalla meren rannassa on nähtävillä seitsemän punaista rautapoijua. On arveltu, että poijut on tuotu Sisäsataman edustalta, jossa samanlaisia poijuja on nähty kellumassa viekä 1950-luvulla.

Vastaavanlaisia poijuja on käytetty laivojen, erityisesti proomujen kiinnityspoijuina. Laivat kiinnitettiin poijuihin, kun ne odottivat laituripaikkaa sataman edustalla tai olivat talven yli makaamassa meressä. Tällaisia poijuja on todennäköisesti käytetty myös Sundominlahdella 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella.