Lehto

Lehto on ravinnepitoisin metsätyyppi suomessa. Lehdot tunnetaan sen pohjakerroksen rehevästä kasvillisuudestaan. Varvut, kuten mustikka puuttuvat, sen sijaan ruohot ja heinät ovat vallitsevia. Käenkaali, oravanmarja ja saniaiset ovat tavallisia ja puusto on lehtipuuvaltaista. Koivu, leppä ja tuomi kuuluvat tavallisimpiin puulajeihin ja kun ne pudottavat lehtensä syksyllä, saa maa paljon ravinteita lahoavista kasvinosista. Monet hajottajat, kuten hyönteiset ja madot viihtyvät maaperässä ja seuraavana keväänä ravinteikkuuden vaikutuksesta lehto tulee uudelleen vihreäksi ja reheväksi. Lehdoissa eläviä lintuja ovat lehtokerttu, mustapääkerttu, kultarinta ja pikkutikka. Lehdoissa kasvaa myös kuusia, ne leviävät tehokkaasti siementen avulla ja kuusettuminen uhkaakin lehtoja. Kuuset tekevät maaperän enemmän happamaksi ja varjoisemmaksi, jolloin tietty osa lehtokasveista ei enää selviydy. Lehdot olivat aikaisemmin tavallisempia Suomessa, mutta koska lehtojen maaperä on hyvää viljelysmaata, niitä onkin raivattu pelloiksi.

Vaasassa esiintyy lehtoja ennen kaikkea rannoilla. Lehto on suhteellisen kostea luontotyyppi ja ne sijaitsevat laaksoissa ja merenrantojen äärellä, esimerkiksi Suvilahdessa ja Gerbyssä. Paras aika lehdoissa vierailuun on loppukeväällä, jolloin kevät on vihreimmillään ja linnut laulavat aikaisin aamulla.