Ohita valikko

Nokikana

Fulica atra

Nokikanan hyvä tuntomerkki on sen valkoinen otsakilpi. Kuva Aaro Toivio.

Yleistä. Nokikana kuuluu rantakanalintuihin. Laji on helppo tuntea sen hiilenmustasta höyhenpuvusta ja valkoisesta otsakilvestä. Laji on maassamme melko tuore uudistulokas, se valtasi Etelä-Suomen matalat ja rehevät järvet 1900-luvun alkupuolella. Nokikanan pesimäkannan koko vaihtelee eri vuosien välillä huomattavasti. Suomen pesimäkannan koko vaihtelee vuosittain noin 5 000–10 000 parin välillä.

  • Pituus 36-40 cm
  • Pesä on vesikasveista kasattu keko ruovikossa
  • Muuttaa talveksi pääosin Länsi-Eurooppaan ja Etelä-Skandinaviaan
  • Ravintona vedestä löytyvät selkärangattomat pikkueläimet, kalanpoikaset ja vesikasvit

Elinympäristö. Nokikana pesii rehevien kaislikkoisten ja ruovikkoisten järvien ja merenlahtien matalissa lahdelmissa.

Esiintyminen Vaasassa. Lintuatlaksen kartoitusvuosina nokikanasta tehtiin pesintään viittaavia havaintoja kolmelta paikalta. Keväällä lajin näkee varmimmin Eteläisellä Kaupunginlahdella.