Ohita valikko

Puukiipijä

Certhia familiaris

Puukiipijällä on hyvä suojaväri. Kuva Aaro Toivio.

Yleistä. Puukiipijä on Suomessa tunnusomainen vanhojen metsien ilmentäjälaji. Se viihtyy erityisesti havumetsissä. Sen pesimäkantojen määrät ovat viimeisimmän tutkimuksen mukaan kasvaneet hieman. Laji on ilmeisimmin hyötynyt osittaismuuttajana talvien leudontumisesta.

  • Pituus 13 cm
  • Pesä kannossa, puunrungon kaarnan alla, pöntössä
  • Pääosin paikkalintu. Osa nuorista puukiipijöistä siirtyy etelämmäksi talveksi
  • Ravintona hyönteiset

Elinympäristö. Puukiipijä pesii havu- ja sekametsissä. Sen ydinalueita ovat vanhat luonnontilaisen kaltaiset kuusikot ja korpipainanteet. Myös yhtenäisillä havumetsäalueilla puukiipijöitä tapaa. Vaasassa puukiipijöitä pesii harvakseltaan myös rehevimmillä alueilla kuten rantalehdoissa Vaskiluodossa ja Gerbyssä.

Puukiipijä on aikainen pesimälintu. Muninta tapahtuu huhti-toukokuun vaihteessa. Ensimmäisiä maastopoikueita voi havaita jo toukokuun lopulta alkaen. Jotkut parit pesivät kaksi kertaa pesimäkauden aikana. Lajin pesäpaikkapulaa voi helpottaa viemällä erikoisvalmisteisia pesäpönttöjä sopiville biotoopeille.

Esiintyminen Vaasassa. Vaasassa puukiipijä on tavattu noin 100 atlasruudun alueelta. Puukiipijä löytyy parhaiten Öjenin, Öjbergetin, Pilvilammen tai Ristinummen vanhoista kuusikoista. Laji on aikainen pesimälintu. Sen hennon laulunsäkeen voi kuulla jo helmikuun alkupuolelta lähtien. Laulukausi jatkuu touko-kesäkuulle asti.