Teatterin blogi: Teatterimusiikkia, maestro!

Kapellimestari, se keppiä viuhtova kaveri ison sinfoniaorkesterin edessä. Tuo taitaa olla se yleisin mielikuva orkesterinjohtajasta. Kapellimestari oli kuitenkin alunperin 1500-1800 -lukujen aateliston aikana monen eurooppalaisen hovin palveluksessa olevan orkesterin johtamisesta vastuussa olevan muusikon titteli, ja yleensä tämä muusikko soitti itse mukana orkesterissa. Teatterikapellimestarin työssä tuo mielikuva onkin lähempänä tuota. Englannin kielessä käytetäänkin titteliä Music director –  musiikkijohtaja.

Minä työskentelen Vaasan kaupunginteatterin kapellimestarina, ja tehtävänäni on vastata teatterin esitysten musiikista: sen valmistelusta, toteutuksesta, esitysten läpiviennistä ja kehittämisestä. Tämän kokoisessa teatterissa muusikko saa tehdä monenlaista; välillä toimia isomman orkesterin johtajana yleensä soittaen samalla pianoa tai johtaa kuoroa, tai toimia yksittäisenä muusikkona lavalla, monesti jonkinlaisessa roolissa (kuten vaikka vanhempi haitaria soittava rouva, kansanmusiikkia soittava ryöväri tai vaikkapa diskoista tuttu DJ). Toisaalta taas säveltää, sovittaa ja soittaa musiikkia taustanauhoille esityksiin, joissa ei ole muusikkoa mukana.

Olen ajautunut teatterimuusikoksi ensimmäisen kerran lukioikäisenä. Ura jatkui Kuula-opiston ja kaupunginteatterin sekä Wasa Teaterin yhteistöiden kautta keikkatöihin teattereissa. Olen opiskellut musiikinopettajaksi Jyväskylän yliopistossa ja täydentänyt musiikkiopintojani Piteån musiikkikorkeakoulussa Ruotsissa. Ehdin toimia kymmenisen vuotta musiikinopettajana sekä freelance-muusikkona ja kuoronjohtajanakin. Näistä olen saanut monipuolisen musiikillisen pohjan, mutta teatterimusiikkityön olen oppinut käytännössä niiden produktioiden kautta, joita olen saanut tehdä vierailijana vuosien varrella. Vuonna 2013 suuri unelmani toteutui ja päädyin kuukausipalkkaiseksi teatterikapellimestariksi.

Alkukevät 2020 (ennen tämän hämmentävän koronailmiön tuomia rajoituksia) kuvaa aika hyvin työni eri puolia. Olen miettinyt syksyllä 2020 ensi-iltaan tulevaa The Sound of Music -musikaalia; tavannut sen suunnittelutyöryhmää (joka yleensä koostuu ohjaajasta, kapellimestarista, koreografista, lavastajasta ja pukusunnittelijasta) yhteisen suunnittelun merkeissä, rekrytoinut muusikoita kymmenhenkiseen orkesteriin, sovittanut musiikkia meidän tuotantoomme sopivaksi, valmistellut materiaalia harjoitusjaksoa varten, sekä ehtinyt jo aloittaa laulu- ja kohtausharjoitukset musikaalin näyttelijöiden ja ensemblen kanssa.

Maaliskuun 12. ensi-iltaan tuli Pikku Vampyyri. Se on alunperin puhenäytelmä, eli siihen ei tullut mukana mitään musiikkia. Meidän versiossamme musiikki on kuitenkin tärkeässä osassa – koko näytelmää ”maustaa” musiikilla vampyyriurkuri, jonka esikuvana on mykkäfilmien esityksissä soittaneet muusikot. Vampyyrit myös laulavat kohtauksissa. Sävelsin tähän esityksen neljä uutta laulua, jotka sanoitimme yhdessä ohjaaja Perttu Leinosen kanssa, sekä runsaasti muuta musiikkia. On valtavan kiehtovaa kokeilla harjoituksissa, miten erilainen musiikki vaikuttaa kohtauksen luonteeseen, tunnelmaan ja rytmiinkin. Juuri tämä on yksi teatterimusiikin kiehtovimmista puolista. Musiikki ei ole koskaan ”absoluuttista”, vaan sen tarkoitus on tukea tarinaa, jota viedään eteenpäin eri taiteenlajien yhteistyönä: puhe, musiikki, koreografia, lavastus, puvut, valot ja äänisuunnittelu. Yhteinen ennakkosuunnittelu on tärkeää, sillä harjoitusten alkaessa mielikuva valmiista pitää olla jo pitkällä.

Harjoituksissa hiotaan asiat kohtauksittain, huomataan miten käytännössä tuo mielikuvissa oleva kokonaisuus toimii ja pohditaan, mihin suuntaan sitä pitää työstää. Jokainen tekijä tuo oman panoksensa, jonka on oltava valmis muokkautumaan kokonaisuuden mukaan. Pikku Vampyyrin harjoitusjakson aikana muokkasin sävellysten rakenteet kohtauksiin sopiviksi, sekä harjoitin musiikin laulajille ja vampyyrimuusikolle. Teinpä vielä pari ihan uutta sävellystäkin. Kaikesta suunnittelusta huolimatta ensi-illassa voi sitten yhdessä todeta Robert Henrin sanoin: ”Taiteilijan työ on yllätys hänelle itselleen”.

Samalla olemme tietenkin esittäneet jo valmiita teoksia. Minun osaltani se on tarkoittanut syksyllä ensi-iltaan tulleen Sugar – Piukat paikat -musikaalin esitysten johtamista ja soittamista yhdeksänhenkisen jazzbändin kanssa.  Romeo+Julia-näytelmään harjoitin laulut, ja työhöni kuuluu valmiiden esitysten seuraaminen silloin tällöin ”laaduntarkkailumielessä”, vaikka en lavalla olisikaan. Lisäksi alitajunnassa pyörivät koko ajan tulevat näytelmät ja konsertit. Näistä käydään jatkuvaa keskustelua teatterijohtajan ja muiden taiteellisten suunnittelijoiden kanssa – taloussuunnittelua ja siihen kuuluvien resurssien pohtimista unohtamatta. Olen osallistunut myös uusien näyttelijöiden hakuprosessiin yhdessä teatterijohtaja Seppo Välisen kanssa.

Työssäni ihaninta on saada luoda uutta yhdessä muiden taidealojen taitavien ihmisten kanssa, työskennellä kohti yhteistä päämäärää ja nähdä valmiin jutun vaikutus katsojiin. Saan luvan kanssa ”leikkiä” musiikilla. Kun rakkaasta harrastuksesta on tullut työ, on joskus haastavaa jättää asiat työpaikalle: usein niitä huomaa pohtivansa vaikkapa metsälenkeillä. Työni haastaa paljon, mutta palkitsee myös runsaskätisesti. Se opettaa sietämään epävarmuutta ja luottamaan asioiden ratkeamiseen aikanaan. Tätä kirjoittaessa maailmantilanne on kovin erikoinen ja laittaa pohtimaan eri alojen merkityksellisyyttä, varsinkin kun puolisoni on sairaanhoitaja, jonka valtavan arvokkaan työn merkitys vain korostuu näinä aikoina. Oma alani kokee kovia, mutta uskon, että meitä kulttuurintekijöitäkin tarvitaan muiden ohella. Teatterissa – jos missä – taide välittyy ihmiseltä ihmiselle, yhteisenä ja monella tavalla ainutlaatuisena kokemuksena. Siksi rakastan työtäni.

Kulttuuri ei ole elämän korvike, vaan sen avain

– W.H. Mallock

 

Sauli Perälä

 

Kirjoittajan tiedot

• Sauli Perälä
• Kapellimestari
• Lapsuudessa Vaasaan muuttanut ”vaasalainen”
• Työskennellyt Vaasan kaupunginteatterissa produktiokohtaisena vierailijana vuodesta 1999, kiinnitettynä kapellimestarina vuodesta 2013 lähtien