Teatterin blogi: Elämän teatteria

Olemme eläneet tieteisnäytelmää todeksi jo lähes vuoden ajan. Yhtäkkiä todellisuus on heittänyt kuperkeikkaa, ja moni on päässyt – tai joutunut – matkustamaan itseensä, hiljentymään hetken äärelle. Yllättäen apu sisäiseen kriisinhallintaan ei välttämättä ole löytynyt kauhukuvia maalailevista otsikoista tai sosiaalisen median rinnakkaistodellisuudesta; sen sijaan tee-se-itse-miehet ovat latoneet lautaa toisensa päälle ja kotipuutarhurit kastaneet kätensä kyynärpäitä myöten multaan. Lääke elämänhallintaan kaaoksen keskellä on löytynyt hetkessä elämisestä. On oltu jopa kiitollisia siitä, että markkinatalouden moukaroiman arjen väistyessä on ollut vihdoin aikaa ajatella ja unelmoida. Herää kysymys, osasimmeko arvostaa kaikkea sitä, mitä meillä oli, ennen kuin se vietiin meiltä pois? Jaksoimmeko pysähtyä tärkeiden asioiden äärelle, vai oliko helpompaa jatkaa kiireisen arjen kujanjuoksua olematta läsnä? Vexi Salmen sanoin, ”maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille”.

Tällä hetkellä ihmiset väistävät toisiaan kaduilla ja läheisyydestä on tullut lyhyessä ajassa kollektiivinen tabu. Olisitko uskonut vielä vuosi sitten, että on omaksi parhaaksesi suojautua muilta ihmisiltä? Kaikki normaali kanssakäyminen, jota pidimme niin itsestään selvänä, on lyöty istumaan telkien taakse odottamaan tuomiotaan. Aiemmin illanvietto ystävien kesken saattoi väsymyksen keskellä mieluummin vaihtua koti-iltaan sipsikulhon seurassa. Nyt, näiden absurdien juonenkäänteiden keskellä, monen mieli halajaa jo yhdessäoloa ja yhteisöllisyyttä, joiden paluusta kenelläkään ei vielä ole varmaa tietoa. Ehkä se vaati maailmanlaajuisen kriisin tajuta, kuinka paljon me toisiamme tarvitsemme.

Mukaansatempaavaa näytelmää seuratessa on samaan aikaan täysin läsnä ja toisaalta unelmien vietävissä.

Teattereille kulunut vuosi on ollut haastava. Esityksiä on peruttu, esityskalenterit ovat menneet moneen kertaan uusiksi ja teatteritaloista on puuttunut se kaikkein tärkein elementti: elävä yleisö. Näyttelijät ovat vuodattaneet kaipuutaan yleisön eteen ja moni on joutunut hetkessä elämisen sijaan suuntaamaan katseensa epävarmaan tulevaan. Unelmoimme niistä hetkistä, kun saamme jälleen olla yhdessä, olla läsnä – hetkistä, kun saamme jälleen nauttia teatteriesityksistä teidän kanssanne. Jaksamme kaivaa esiin positiivisen voiman ja uskon huomiseen, sillä tiedämme, että ne hetket ovat vääjäämättä edessäpäin, kun pääsemme taas kapuamaan yhdessä yli vuorten tai seikkailemaan etsiväryhmän kanssa satumaassa.

Voisiko olla niin, että tämän maailmankriisin seurauksena useampi lisäisi päivittäiseen ruokaympyräänsä lisäannoksen läsnäoloa ja hippusellisen haaveilua, ja heittäisi samalla verenpainetta nostattavan sekuntikellonsa roskakoriin? Teatteri tarjoaa pieniä paloja näistä hyvän elämän eväistä, kun pääsemme kokemaan ainutlaatuisia ja haikean ohikiitäviä hetkiä yhdessä. Mukaansatempaavaa näytelmää seuratessa on samaan aikaan täysin läsnä ja toisaalta unelmien vietävissä. Kuten The Sound of Music –musikaalissakin lauletaan: ”mikä voi olla sen mukavampaa”?

 

Kristiina

Kirjoittajan tiedot:

• Kristiina Vaalasmaa
• Tiedottaja
• Alunperin kotoisin Vantaalta
• Aloittanut työt Vaasan kaupunginteatterissa vuonna 2019