Suomen hevonen - ihmisiä ihanasti kallellaan

Komedia vie katsojat kuvitteellisen Liesuan kylän laitamille omalaatuisen Kotalan perheen taloon. Isäntä Lassilla ja pojallaan Kailla on suunnitelmissa myydä talon Harmo-hevonen gourmet-ruoaksi Italiaan, mutta asiat eivät sujukaan aivan suunnitelmien mukaan.

Nykyklassikoksi muodostunut Suomen hevonen kuvaa etääntymistä ja läheisyyttä: maaseutu etääntyy, mutta Kotalan perheessä sinnitellään tilan puutteen takia vieri vieressä – välillä läheisyyden kipeinä ja etäällä toisistaan, välillä hyvinkin lähellä toista. Ronskia sanailua, tragiikkaa ja ilottelevaa komediaa sisältävän näytelmän ohjaa Vaasassa vieraileva Taava Hakala. Ohjaaja palaa Suomen hevosen myötä Vaasaan yli vuosikymmenen tauon jälkeen.

– Tuntuu tosi ihanalta palata Vaasaan, sillä Vaasan kaupunginteatteri on mahdollistanut minun urani teatterikentällä, Hakala kiittelee.

Hakalan aiempiin ohjaustöihin Vaasan kaupunginteatterilla lukeutuvat Kolme iloista rosvoa (2000), nuorisomusikaali The Bomb (2001), Mikko Kivisen kirjoittama Kapa! (2002), Elling (2005) ja Doors-musikaali Motel Morrison (2008). Hänet on nähty myös Vaasan kaupunginteatterin näyttämöllä: Hakala on näytellyt Yhteiskunnan tukipylväät –näytelmässä (2002) ja toiminut avustajana Equus – Hevonen –draamassa (2001).

Sirkku Peltolan kirjoittama maaseutukomedia Suomen hevonen on ollut jo pitkään Hakalan sydäntä lähellä.

– Olen aina halunnut ohjata Sirkku Peltolan näytelmiä, sillä ne ovat teräviä, runsaita ja ihmiset ovat niissä ihanasti kallellaan. Kun olin Savonlinnan Teatterin johtajana, otin ohjelmistoon juuri Suomen hevosen, sillä rakastan tätä draamaa; tarinassa puhuttelee sen totaalisuus, totaalinen tippuminen kaikkien turvaverkkojen läpi ja etääntyminen kaikesta, mutta myös aivan vallattomat ja persoonalliset ihmiset ja heidän suhteensa.

Hakala haluaa tehdä Vaasan kaupunginteatterin versiosta omannäköisensä. Hän löytää myös roolihahmoista samoja piirteitä kuin itsestään.

– Roolihahmoista taidan muistuttaa ainakin Jaanaa, kun olin nuori, kipuilin myös omasta oudosta perheestäni, ja Lassia ehdottomasti, sillä minulla tuppaa jäämään asiat usein kesken: olen lyhytjännitteinen itsetaiteilija! Haluaisin tästä versiosta koomisen ja traagisen, painavan ja kevyen, ja hirveän valloittavan sen raffista puheesta huolimatta – ja ehkä juuri siksi.

Se on aivan sama, millä oksalla se lennosta ammutun linnun pesä keikkuu.

LUE LISÄÄ
OSTA LIPUT