Ohjaaja Tuomas Rinta-Panttila matkustaa Vaasassa hyvän elämän alkulähteille

Kurikkalaislähtöinen ja sittemmin helsinkiläistynyt ohjaaja Tuomas Rinta-Panttila sai Vaasan kaupunginteatterin johtajalta Seppo Väliseltä pyynnön toteuttaa lastenesitys, jonka aiheena olisi hyvä elämä. Tästä lähti idea Bapsilarometri 2021 –esitykseen, joka saa ensi-iltansa Vaasan kaupunginteatterin Julia-näyttämöllä 4. syyskuuta.

– Noin viikko tästä puhelusta katsoin uutisia, joissa kerrottiin, että lapsiasiavaltuutettu on julkaissut Lapsibarometri-tutkimuksen, jonka teemana on tänä vuonna hyvä elämä. Kiinnostuin heti ja ajattelin, että tutkimus olisi vähintäänkin kiva lukea. Olin yhteydessä lapsiasiavaltuutetun toimistoon ja puhuin lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen kanssa. Hän kertoi, että heillä on haastattelumateriaaleja ja litteroituja lasten haastatteluja vaikka kuinka ja paljon. Selitin esityksen taustaa ja hän oli todella innoissaan siitä. Hän näki, että tämä edistää lasten asiaa ja luovutti minulle tutkimuksen lisäksi lasten haastattelumateriaalit. Lapsibarometriin haastateltiin 400 lasta ja ne asiat, mitkä lasten hyvästä elämästä nousivat esiin tutkimuksessa, on nostettu esiin myös esityksessä, taustoittaa Rinta-Panttila.

47-vuotiaalle Rinta-Panttilalle Bapsilarometri 2021 on ensimmäinen lastenteatteriohjaus. Hän valmistui vuonna 2003 näyttelijäksi Teatterikorkeakoulusta ja on työskennellyt siitä lähtien näyttelijänä 13 vuotta. Vuonna 2016 mies päätti hakea uudelleen Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun, tällä kertaa ohjauksen maisteriopintoihin. Teatterikorkeakoulussa Rinta-Panttila ohjasi kolme teosta ja valmistuttuaan kirjoitti apurahan turvin näytelmän Bouvard ja Pécuchet, jonka ohjasi Teatteri Takomoon syksyllä 2020. Hänen tuorein ohjauksensa Bapsilarometri 2021 –esityksen ohella on Reko ja Tina Lundánin Viikkoja, kuukausia –kirjan dramatisointi Tunnit, viikot, kuukaudet, joka tulee ensi-iltaan Kansallisteatterin suurelle näyttämölle syyskuussa.

– En ole ikinä ohjannut lastenteatteria. Minulla on kolme lasta ja olen jo useamman vuoden ajatellut, että haluaisin tehdä lastenteatteriesityksen. Tässä sitä nyt ollaan.

Oodi leikille

Rinta-Panttila on kirjoittanut Lapsibarometri 2020 –tutkimuksen aineiston pohjalta käsikirjoituksen, jonka toteuttaa yhdessä työryhmän kanssa. Hän ei halua lähteä tekemään opetuksellista lastenteatteria tai esitystä, jossa aikuiset kertovat, millaisia lasten tulisi olla.

– Esityksessä mielestäni tärkeintä on se, että suurin osa repliikeistä on lasten itsensä sanomia asioita. Tästä on tulossa tietynlainen oodi leikille ja leikkimiselle. Lasten maailma koostuu valtavasta määrästä mielikuvitusta, jossa kaikki on mahdollista – sehän on myös teatterin luonne. Teatterissa mikä tahansa on mahdollista, kun vain yhdessä sovitaan.

Esityksessä kaksi apsilasiavaltuutettua ovat tulleet julkaisemaan lapsen hyvää elämää koskevan Bapsilarometri 2021 –tutkimuksensa. He eivät kuitenkaan ole täysin perillä, mitä lasten hyvä elämä todella tarkoittaa. Yrittäessään metsästää tätä kokemusta imaisee lasten maailma heidät täysin mukaansa. Esitystä höystävät monen aikuisenkin lapsuudesta tutut kappaleet, kuten Ihmemies McGyverin, Taisteluplaneetta Galactican ja Tähtien sodan tunnusmusiikit.

– Tosiasia on, että teen esityksiä myös itselleni – siellä on asioita, jotka minua naurattavat.

Teatterin tekeminen täytyy mielestäni olla hauskaa.

Onnea ohjaamisesta

Rinta-Panttila on ollut näyttelijänä teatterin kanssa tekemisissä jo pitkään, mutta juuri nyt ohjaaminen antaa hänelle vielä enemmän tyydytystä. Hän kertoo nauttivansa siitä, kun saa operoida näyttämöä, eikä olla vain yksi osa sen keskellä. Kaiken ytimessä on yhdessä tekeminen.

– Mielikuvituksen lento, leikki ja yhdessä tekeminen ovat niitä parhaita juttuja ohjaamisessa. Pyrin luomaan pelikentän, jonka äärellä me kaikki olemme; kaikilla on mahdollisuus sanoa omia ajatuksiaan. Se hetki, kun koko ryhmä syttyy siihen juttuun, on minusta todella mahtavaa. Olisi hulluutta, että sanoisin kaiken, mitä tehdään. Vaikka olen johtaja ja vien tätä prosessia eteenpäin, niin tosiasia on, että kymmenet aivot keksivät enemmän kuin yhdet aivot. Yhdessä tekeminen on minulle tosi tärkeää. On myös kiva luoda näyttämölle sellainen maailma, joka kiinnostaa tai raapii omaa sieluani. Huumori on myös minulle todella tärkeää. Teatterin tekeminen täytyy mielestäni olla hauskaa. Jos se muuttuu vakavaksi ja hankalaksi, on se muuttanut omimman merkityksensä, joka on kuitenkin se leikki.

Rinta-Panttilan oma hyvä elämä koostuu vankasta perustasta ja mielekkäästä tekemisestä.

– Minulla on kolme lasta ja ihana puoliso ja heidän läsnäolonsa tekee minut ensisijaisesti onnelliseksi. Se luo pohjan, jonka päällä voi olla onnellinen muissa paikoissa. Teatterin tekeminen tekee minut myös todella onnelliseksi. Nautin siitä todella paljon ja on valtava etuoikeus, että saa sitä tehdä.

Teksti ja kuva: Kristiina Vaalasmaa

 

TAKAISIN KULTTOURIN SIVULLE

 

Yhteistyössä: