Artikkelin kategoriat: Uutiset
Näyttelijä Mari Hirvi: "Esitys syttyy eloon kun yhteinen polttopiste sytytetään liekkiin."
Julkaistu: 22.1.2025
Hei Mari, kuka olet ja mitä teet?
Olen Mari Hirvi, 28-vuotias näyttelijä. Olen kotoisin Taipalsaarelta, joka on pieni kunta lähellä Lappeenrantaa. Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen olen asunut muun muassa Joensuussa, Lahdessa, Helsingissä, Jyväskylässä ja Tampereella opiskellen teatteri ja musiikkia.
Tampereelta valmistuin vuonna 2022 musiikkiteatterin ammattilaiseksi ja 2023 vuoden alusta olen ollut kiinnityksellä Vaasan kaupunginteatterissa näyttelijänä. Vapaa-ajalla leivon paljon, kulutan tv-sarjoja ja realityohjelmia ja asustelen rescuekoirani Kaapon kanssa.
Mistä sait kipinän teatteriin? Miten päädyit teatterialalle?
Olen jotenkin aina ”tiennyt”, että haluan isona näyttelijäksi. Esiintyminen ja laulaminen ovat kiinnostaneet minua jo päiväkodista saakka. Yhtenä tärkeänä muistona on se, kun isäni pakotti minut teininä katsomaan Oopperan kummitus -elokuvaa ainakin ensimmäiset minuutit ja jymähdinkin katsomaan koko elokuvan. Elokuvan jälkeen ilmoitin, että haluan joskus tehdä Oopperan kummituksen roolin.
Myös lukiossa pääsin Lappeenrannan kaupunginteatterin Myrskyluodon Maija -musikaaliin mukaan musiikkiopistoni kautta, jossa teatteri into kasvoi ja itselleni realisoitui, että näyttelijän ura voisi olla jopa oikeasti mahdollinen. Siitä lähtien olen tavoitteellisesti mennyt kohti unelmaani ja opiskellut laajasti näyttelijäntyötä, laulua ja tanssia.
Olet ollut nyt Vaasan kaupunginteatterissa näyttelijänä pari vuotta. Miltä on tuntunut työskennellä Vaasassa?
Ihanalta! Olen kotiutunut Vaasaan todella hyvin, vaikka oma perheeni onkin toisella puolella Suomea Etelä-Karjalassa. Kuitenkin teatteri on työympäristönä todella intensiivinen ja sitova, kun teemme kuusipäiväistä työviikkoa, niin olen löytänyt työkavereistani toisen todella tärkeän perheen ympärilleni.
Meillä on todella inspiroiva, kunnianhimoinen, lämmin ja avoin henki teatterilla, jossa viihdyn oikein hyvin.
Kuitenkin Vaasa kaupunkina on todella erilainen kuin Lappeenranta, että välillä tuntuu ihan kun asuisi ulkomailla! Kaunis, ihana ja kotoisa kaupunki tästä kuitenkin on lyhyessä ajassa jo tullut.
Missä produktioissa olet ollut mukana?
Keväällä 2023 pääsin paikkaamaan West Side Story -musikaalissa ja Puhtaana käteen -farssissa. Jutut, joissa oikeasti olen ollut mukana alusta lähtien, ovat Seitsemän koiraveljestä, Nunnia ja Konnia, Nokia, Peppi Pitkätossu, Cabaret, Komisario Palmun erehdys ja nyt keväällä Koiramäen Suomen historia.
Kerro jokin lempimuistosi tai -hetkesi Vaasan kaupunginteatterista.
Lempimuistoni lienee Peppi Pitkätossun yhdessä koululaisnäytöksessä, kun näyttelimme kollegani ja hyvän ystäväni Mikko Laineen kanssa Tommia ja Annikaa ja Pepille (Saana Rautavaaralle) kerromme, että jotta Peppi saisi erilaisia lomia, hänen pitää käydä koulua. Repliikkini jälkeen teen huulillani semmoisen poksauttavan äänen ja tästä lapset innostuivat katsomossa yrittämään perässä tuota ääntä ja yhtäkkiä koko yleisömme olikin varsinainen sammakkokuoro! Se innostuksen määrä oli suunnaton. Muutenkin Pepin esityskausi oli itselle todella tärkeä, kun sai nähdä sitä lasten riemua yleisön seastakin.
Nyt keväällä teet Mauri Kunnaksen kirjaan pohjautuvassa Koiramäen Suomen historiassa Alixin roolin. Mitä odotat esitykseltä?
Samanlaisia kohtaamisia lapsiyleisön kanssa kuin Pepissäkin, ehdottomasti! Lapset ovat yksiä meille tärkeimpiä katsojia, ehkä jopa tärkeimpiä. Myös odotan itselleni lisää yleissivistystä, sillä samaistun hyvin Alixiin, joka on reputtanut historiankokeessa. Itsekin olin laiska historian tunneilla, joten uskon, että teatterin keinoin ja yhteisen teatterileikin myötä me saamme historian eloon eri tavalla kuin koskaan! Olen innoissani enkä malta odottaa, mitä kaikkea huikeaa päästään yhdessä työryhmänä luomaan ja millaisia hahmoja tekstin takaa paljastuukaan.
Millaisia terveisiä haluaisit lähettää katsojille?
Katsojat on meille näyttelijöille ja teatterityöntekijöille tärkein asia taidetta tehtäessä.
Ja se niin sanottu polttopiste, mikä syntyy näyttelijän ja katsojan välille on niin uniikki, ainutkertainen ja siinä hetkessä, että sitä aina innolla odottaa jokaista esitystä ennen. Esitys syttyy eloon vasta siinä hetkessä kun yhteinen polttopiste sytytetään liekkiin.