Artikkelin kategoriat: Arkisto
"Ihminen ei voi elää ilman viljelyä!" Laatikkoviljelystä tukea kotoutumiseen
Julkaistu: 7.9.2022
Kun muuttaa vieraaseen maahan, kohtaa ihminen uuden ympäristön ja kulttuurin. Elämää lähdetään rakentamaan alusta tutustumalla yhteiskuntaan, sen kieleen ja tapoihin toimia. Tätä kutsutaan kotoutumiseksi. Kotoutuminen tapahtuu aina vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa. Lähdimme Vaasassa kokeilemaan, voidaanko kaupunkiviljelyn keinoin tukea kotoutumista uuteen kotimaahan? Artikkelin on kirjoittanut Vaasan kaupungin Kotouttamispalveluiden kotouttamisvastaava Tiina Reini.
Kyläkeskus Kultanummen ruokalassa tuolit on asetettu vieri viereen, koska ruokasali on lähes täynnä ihmisiä. Iloista naurua ja yllättyneitä huudahduksia kuuluu puheen seasta.
Keskustelua käydään suomen, arabian, englannin ja swahilin kielellä. Tästä se alkoi, Asukasenerginen Vaasa -hankkeen kaupunkiviljelyprojekti ja yhteisöllisen kaupunkiviljelyn ilta Ristinummella Kyläkeskus Kultanummessa.
Aloitimme pohtimalla, mitä kaupunkiviljely oikein tarkoittaa ja mitä viljelijät toivoivat ruokapöytäänsä. Osa toiveista oli niin eksoottisia, että niitä ei voitu toteuttaa siementen saatavuuden tai kasvuolojen erilaisuuden vuoksi. Kaikki löysivät kuitenkin laatikon täydeltä kasvatettavaa – vihanneksia, juureksia ja yrttejä – ja kädet saatiin multaan!
Kotouttamispalveluiden asiakkaiden toiveina ja kokemuksina nousivat ”Lisää viljelytilaa! Haluaisimme viljellä enemmän, kuin mihin nyt oli mahdollisuus! Ihminen ei voi elää ilman viljelyä!” Kotouttamispalveluiden kaupunkiviljelyyn osallistuneista asiakkaista lähes kaikki haluavat jatkaa viljelyharrastuksen parissa. Oli iloinen yllätys, että uudessa kotimaassa, johon oli muuttanut keväällä vasta pari viikkoa aikaisemmin, oli mahdollisuus viljellä. Viljelijöiden mielestä oli hieno tunne, kun sai itse tehdä pohjatyön ja saada satoa. Viljely olikin monille tuttua puuhaa vanhassa kotimaassa ja varmasti se oli osasyy runsaaseen satoon. Laatikoissa viljeltiin muun muassa salaattia, paprikaa, papuja ja tomaatteja.
Viljelijät kertoivat viljelyn antaneen mahdollisuuden myös kuulua yhteisöön ja saada uusia tuttavia ja ystäviä. Vaikka yhteistä kieltä ei löytynytkään, oli mukava nähdä tuttuja kasvoja ja tervehtiä muita viljelijöitä oman viljelylaatikon hoidon yhteydessä. Sattuipa niinkin, että osa viljelypuutarhalla tutuiksi tulleista uusista kasvoista löytyikin samasta luokkahuoneesta kesän loputtua. Eräs viljelijöistä kertoi saaneensa uuden ystävän, kun hän oli vienyt laatikon satoa naapurilleen tuliaisiksi.
Viljelyharrastus auttoi myös uuden kotikaupungin hahmottamisessa. Kaupunki tuli tutuksi kuumina kesäpäivinä, kun Ristinummelle oli pyöräiltävä viljelyksiä kastelemaan kaupungin toiselta laidalta. Myös yhteistyötä tehtiin ja Ristinummen alueella asuvat viljelijät auttoivat kauempaa tulevia pitämään rikkaruohot poissa ja mullan kosteana.
Kokemukset kaupunkiviljelyn keinoista kotoutumisen edistämisessä vastasivat toiveitamme ja odotuksiamme. Ulkona työskennellessä oma hyvinvointi vahvistuu, ja virkistystä saavat sekä keho että mieli. Viljelytoiminta on hyvää vastapainoa maahanmuuton aiheuttamaan stressiin. Kotoutuminen tapahtuu vuorovaikutuksessa, kaikki kohtaamiset ovat arvokkaita ja jokainen meistä tarvitsee elämäänsä mielekästä sisältöä ja iloa tuottavia asioita. Vanhan kiinalaisen sananlaskun mukaan, jos haluat olla ikuisesti onnellinen – ryhdy puutarhuriksi! Asukkaiden onnellisuus on yksi kotikaupunkimme kärkitavoitteista.
Nyt on aika nauttia sadosta ja Kyläkeskus Kultanummen täyttää jälleen ilo ja nauru, kun päästään viettämään sadonkorjuujuhlaa!
P.S. Vaasasta löydät myös onnellisuuden niityn, joka on istutettu täyteen iloa tuottavia niittykukkia.