Hyvän teatterin kaavat -  mitä tapahtuu teatterin puvustossa?

Pukusuunnittelija Paula Varis (yläkuvassa vasemmalla) aloitti Vaasan kaupunginteatterin pukusuunnittelijana vuosi sitten. Varis on valmistunut pukusuunnittelijaksi Aalto-yliopistosta vuonna 2012 ja työskennellyt sittemmin mm. Ahaa Teatterissa, Tampereen Työväen Teatterissa, Rovaniemen Teatterissa ja DuvTeaternissa sekä Ylen Uusi Päivä –sarjassa. Puvustonhoitaja Kati Ala-Hiiro (yläkuvassa oikealla) on työskennellyt Vaasan kaupunginteatterissa jo vuodesta 1997. Hän on opiskellut artesaani-ompelijaksi Kajaanin käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa, sekä vaatetusalan artenomiksi Savonlinnan Artemiassa. Ala-Hiiro siirtyi Vaasaan Kajaanin kaupunginteatterista ja aloitti työt Vaasassa ompelijana. Puvustonhoitajana hän on työskennellyt vuodesta 2001 lähtien.

Mitä teatteri antaa sinulle?

PAULA:
Hyvin erilaisista ihmisistä koostuvan työyhteisön, jossa nauru on herkässä, eikä draamaltakaan aina vältytä. Pukusuunnittelijan työssä parasta on sen vaihtelevuus, erilaiset tuotannot ja työryhmät. Kliseinen ”yksikään päivä ei ole samanlainen” pätee hyvin työhöni.

KATI:
Teatteri antaa minulle koulutustani vastaavaa työtä, ammattitaitoiset työkaverit ja naurun.

Kuvaile kolmella sanalla, millaista työ teatterissa on?

PAULA:
Vaihtelevaa, sosiaalista, luovaa.

KATI:
Työskentely teatterin puvustossa on mielenkiintoista, haastavaa ja palkitsevaa, kun näkee työnsä jäljen osana kokonaisuutta, valmista esitystä.

Mistä pukujen suunnittelu alkaa?

PAULA:
Suunnittelu alkaa saman tien, kun saan tietooni produktion nimen, yleensä noin 1-1,5 vuotta ennen ensi-iltaa. Ensimmäinen mielikuva voi tulla jo pelkästä nimestä! Saan myös tietooni muun suunnitteluryhmän: ohjaajan, lavastajan, mahdollisesti koreografin, kapellimestarin, äänisuunnittelijan sekä valosuunnittelijan. Saan tekstin luettavakseni, tai jossain tapauksessa pelkän aiheen tai raakaversion käsikirjoituksesta. Luen tekstin ensin kertaalleen läpi ja fiilistelen ensivaikutelmia.

Pian tämän jälkeen alkaa taiteellinen ennakkosuunnittelu, eli palaverit yllä mainittujen ammattilaisten kanssa. Ideakuvia etsitään, teoksen aihepiiriä tutkitaan, ideoita jalostetaan eteenpäin, puhutaan paljon teoksesta ja sen herättämistä mielikuvista, luetaan tekstiä ääneen ja itsekseen uudestaan ja uudestaan, tehdään erilaisia taulukoita työskentelyn avuksi – kuten taulukko, johon näytelmän kohtaukset on purettu paloihin ja tutkittu joka kantilta. Jokainen työstää omaa osa-aluettaan eteenpäin palavereiden välillä.

Suunnittelussa on otettava huomioon teoksen valittu teema, aikakausi ja tyylilaji sekä pidettävä koko ajan mielessä minkälaiselle roolihahmolle sekä näyttelijälle asuja suunnittelee. Piirrän luonnokset iPadilla erilaisilla piirto- ja suunnittelusovelluksilla.

Noin 8-10 kuukautta ennen ensi-iltaa pidetään mallipalaveri, jossa esittelen pukuluonnokset ja lavastaja esittelee pienoismallin talon johdolle sekä tekniselle henkilökunnalle. Mallipalaverin jälkeen alkaa kankaiden tilaus ja muiden materiaalien hankinta, ja tuotanto siirtyy puvustolle. Piirrän myös tässä vaiheessa luonnoksista tarkempia rakennekuvia, joista selviää esimerkiksi pukujen saumat sekä yksityiskohdat.

KATI:
Puvuston työ alkaa pukusuunnittelijan esitellessä pukuluonnoksensa mallipalaverissa. Luonnoksista nähdään tulevan puvustuksen koko ja tyyli. Pukuluonnoksia katsellaan ja mietitään sopivia materiaaleja sekä toimintaan liittyviä seikkoja, kuten pikavaihdot, lennätys ynnä muut.

Mistä lähtökohdista pukuja aletaan valmistaa?

PAULA:
Harjoitusten alettua alkavat myös pukusovitukset. Etsin ommeltavien asujen lisäksi teatterin laajoista puku-, hattu-, ja kenkävarastoista mahdollisesti käyttöön tulevaa tavaraa, mittanauha kaulassa ja näyttelijän mitat kainalossa. Joissakin produktioissa myös ostan uutta tai kierrätettyä, joko ihan kauppoja kiertelemällä tai tilaamalla nettikaupoista. Joskus on tilattava myös ulkomailta, jos haluttua tuotetta tai materiaalia ei Suomesta löydy.

Pyrin olemaan harjoituksissa läsnä silloin, kun muilta töiltäni ehdin. Ensi-illan lähestyessä harjoitusten seuraaminen on välttämätöntä. Kun oikeat roolivaatteet on saatu lavalle, seuraan harjoituksia muistivihon kanssa ja laitan ylös kaikki mitä pitää vielä korjata: lisävärjäyksiä tai patinointia, helman lyhennyksiä, yksityiskohtien hiomista… Tavoitteena on, että ensi-illan tullessa voisin olla itse tyytyväinen – samoin ohjaaja, näyttelijät sekä tietysti yleisö!

KATI:
Materiaalien hankinnasta sovitaan yhdessä pukusuunnittelijan kanssa. Joitain näytelmiä varten kierretään kirpputoreja ja kauppoja, useimmiten työ kuitenkin alkaa kankaiden hankkimisella. Kun kankaat ovat tulleet, alkaa kaavoitus ja leikkaus, se on minun työtäni. Katson pukusuunnittelijan luonnoksesta, millaista asua ollaan tekemässä ja kenelle. Joskus, mikäli vaatteessa on paljon yksityiskohtia, pyydän luonnoskuvan lisäksi viivapiirroksen vaatteesta, mikä tarkentaa saumojen kohdat, kiinnitykset, koristeet jne. Monesti, suunnittelijasta riippuen, vaatteista on piirretty vain etupuoli, joten minun tehtäväkseni jää ratkaista, kuinka se jatkuu selän puolella.

Kun olen leikannut vaatteen, se menee ompelijalle kasattavaksi sovitusta varten. Sovituksessa vaate sovitetaan näyttelijälle, jossa merkataan sovitusmuutokset. Sovituksen jälkeen vaate ommellaan valmiiksi vaatteeksi. Useimmiten yksi sovitus riittää. Vaatteet katsotaan aina näyttämön kautta ennen ensi-iltaa; tarkistetaan mm. helmojen ja lahkeiden pituudet, värit, patinat yms.

Mitä kaikkea tulee ottaa huomioon, kun suunnitellaan pukuja suurelle näyttämölle?

PAULA:
Suurella näyttämöllä tärkeää ovat värit ja muodot, ei niinkään pienet yksityiskohdat (joita kyllä tunnustan myös näpertäväni mielellään). On muistettava miettiä joukkokohtauksiin haluttu harmonia/epäharmonia; lavalla saattaa olla parhaimmillaan samanaikaisesti useita kymmeniä henkilöitä. Musikaaleihin ja muihin suuria joukkoja sisältäviin teoksiin teen yleensä värikartat kohtauksittain ennen varsinaisten luonnosten piirtämistä.

Mikä on suurin määrä pukuja, mitä olette suunnitelleet/valmistaneet yhteen esitykseen?

KATI:
Musikaalit ja oopperatuotannot ovat aina isoimpia puvustuksen suhteen. Viimeaikaisimmat kokoluokaltaan suuret puvustukset ovat olleet Myrskyluodon Maija 2018 sekä Carmen 2019, molemmissa pukuja oli noin 250.

PAULA:
Musikaalit ovat oopperan ohella yleisesti ottaen kaikkein työläimpiä pukusuunnittelijalle. Tähänastisista teoksista eniten pukuja on tainnut olla vuonna 2019 Rovaniemen Teatterin Cabaret-musikaalissa, jossa oli noin 230 asukokonaisuutta. Tosin vielä paljon massiivisempi määrä vaatteita on kulkenut käsieni läpi Ylen Uusi Päivä -sarjassa, jossa olin neljä vuotta mukana. Taidettiin liikkua jo tuhatluvuissa…

Paula on suunnitellut puvut The Sound of Music –musikaaliin sekä Suomen hevonen –näytelmään ja Katin tiimi on valmistanut puvut kaikkiin näytäntökauden teoksiin. Onko tämän kauden teoksissa ollut joitakin haasteita/erikoisuutta/hassuja kommelluksia pukujen suhteen?

KATI:
The Sound of Musicin valmistuksessa haasteensa asettivat jo voimaan tulleet koronarajoitukset. Pukujen valmistus aloitettiin lastenvaatteista, koska heille asuja tuli eniten. Puvusto sai vaatteet valmiiksi ennen kesälomia, mutta kun työt syksyllä alkoivat, lapset olivat kasvaneet kesän aikana niin, että puvut piti tehdä isommiksi syksyllä.

PAULA:
The Sound of Music ja Suomen hevonen ovat todella erilaiset teokset, ja toki myös suunnittelutyö näissä oli hyvin erilaista. Soundiin puvusto valmisti massiivisen määrän pukuja, varsinkin lapsille. Sovituksiinkin meni kymmeniä tunteja. Suomen hevoseen taas ei tullut yhtään alusta asti valmistettua vaatetta, mutta siinä suurin osa asuista kävi läpi värjäyksiä ja patinointeja, eli vaatteiden, kenkien ynnä muiden käsittelyä likaisen, kuluneen tai vanhan näköiseksi. Patinointi ja värjäys on minulle tosi mieluisaa työtä, teen yleensä itse nuo hommat. Huovuttamaan minua ei kuitenkaan kannata päästää! Yritin itse huovuttaa Jari Hietasen näyttelemän Lassin lierihattuun ”Mervin tekemän” huopakoristeen melko huonolla menestyksellä… Tuntikausien Marseille-saippualla ja kuumalla vedellä läträämisen jälkeen menin nyrkit hellinä puvustoon kysymään kontaktiliimaa, että saisin huopavillat pysymään kasassa. Puvuston naiset ottivat tässä kohtaa ohjat käteen ja hetkessä tuli niin hienoa huopakoristetta, että voisi luulla Mervin ostaneen hatun Lassille Tallinnan vanhasta kaupungista! Onneksi ei tarvitse itse osata tehdä kaikkea, kun on talo täynnä taitavia tyyppejä.

Suurin haaste urallasi?

KATI:
Jokainen uusi alku on aina haaste. Haasteeksi voi osoittautua materiaalien saaminen, erikoismateriaalien käyttö, joku vaikea kaavoitus, aikataulu suhteessa pukujen määrään, tietty toivottu väri värjäyksessä. Aina etukäteen ei voi päätellä, mikä on se haastavin asia.

PAULA:
Jokainen työn alla oleva teos on aina se suurin haaste, en pysty nimeämään yksittäistä teosta tai asiaa.

 Mitä teillä on parhaillaan työn alla?

PAULA:
Parhaillaan minulla on työn alla kolme hyvin erityyppistä teosta, ja kaikki ovat omalla tavallaan todella kiinnostavia! Pääsen myös tekemään pienen näyttämön puolelle skenografian, eli suunnittelemaan pukujen lisäksi lavastuksen. Olen siitä todella innoissani, opiskelin lavastuksen sivuaineena Aalto-yliopistossa, mutta en ole vielä tätä ennen päässyt sitä työkseni tekemään. Tuleviin juttuihin pääsemme myös testaamaan uusia lämpömuovautuvia materiaaleja; muutama viikko sitten saimme hienon koulutuksen erikoismateriaaleista cosplay-taiturin opettamana. Näitä työn tuloksia pääsee sitten katsomaan keväällä 2022, kun fantasia valtaa suuren näyttämön!

KATI:
Tällä hetkellä puvusto on jo syksyn musikaalin kimpussa, josta on tulossa bling, bling…

 

Teksti ja ylin kuva: Kristiina Vaalasmaa

 

TAKAISIN KULTTOURIN SIVULLE

 

Yhteistyössä: