Haastattelussa Taina Latvala

Lapualainen leskirouva Maija Vähä-Peltola kertoo eräänä kauniina päivänä esikoistyttärelleen Katalle Kekkoseen liittyvän suuren salaisuuden. Pian tavallinen pohjalaisperhe tempautuu mukaan armottomaan presidenttipeliin, joka naurattaisi itse Kekkostakin. Taina Latvala lupaa esityksen käyvän läpi koko tunne-elämän laajan kirjon.

– Toivon, että näytelmä koetaan hauskaksi ja että se naurattaa yleisöä. Samalla toivon, että esityksessä on myös koskettavia hetkiä. Näytelmässä käsitellään isoja aiheita kuten rakkautta, luopumista, pettymystä ja uuden alun etsintää. Hyvä komedia sisältää aina oivalluksia elämän isoista kysymyksistä. Kekkosen tytär herättää ajatuksia muun muassa siitä, millaista on kasvaa omaksi itsekseen ja löytää paikkansa maailmassa. Näytelmässä käsitellään myös identiteettikysymyksiä ja rajojen asettamista. Siinä henkilöt joutuvat pohtimaan, mitä heille saa sanoa ja miten heitä tulee kohdella. Kukin ihminen asettaa omat rajansa itse – kukaan ei voi tehdä sitä meidän puolestamme.

Syntynyt kynä kädessä

Latvalan kirjailijanura alkoi jo pienenä tyttönä, kun hän kirjoitti päiväkirjaa, runoja ja kertomuksia.

– Tärkeä käännekohta matkalla kirjailijaksi oli kunnianhimoinen kirjoittajaryhmä Nobelistiklubi, jossa kävin yliopistoaikoina. Nobelistit ihastuivat novelleihin, joita klubille vein luettavaksi. Ryhmän vetäjä – nyttemmin jo edesmennyt Lasse Koskela – kannusti minua kirjoittamaan lisää ja toimitti tekstejäni WSOY:n silloiselle kirjalliselle johtajalle. Tätä kautta sain vuonna 2007 kustannussopimuksen, mistä kirjailijan urani käynnistyi. Tuorein ja viides kirjani, romaani nimeltä Venetsialaiset, ilmestyi Otavalta elokuussa 2018. Uuden näytelmäni Kekkosen tyttären ensi-ilta on helmikuussa 2020.

Aiemmin Latvalan kynästä ovat valmistuneet Vaasan kaupunginteatterin näytelmät Välimatka (2014), Saman katon alla (2016) sekä Mun Pohjanmaa (2017). Kaikkien näytelmien ohjaajana on toiminut Erik Kiviniemi. Tuorein yhteistyö sai alkunsa jo edellisen näytelmän jälkimainingeissa.

– Sain idean Erik Kiviniemen puhelinsoitosta syksyllä 2017. Edellinen näytelmä Mun Pohjanmaa oli hiljattain ollut ensi-illassa ja saanut loistavan vastaanoton. Meillä on ollut Kiviniemen kanssa pitkä ja hieno yhteistyö. Puhelimessa hän heitti kysymyksen: ”Saisikohan Kekkosesta jotain?”. Jäin miettimään tätä asiaa, ja pian uuden näytelmän idea pälkähti päähäni.

Pohjalaisuus on sydämen asia

Latvala kertoo Kekkosen tytär –näytelmän kirjoittamisen olleen monivaiheinen prosessi.

– Olen tehnyt paljon taustatöitä näytelmää varten, lukenut Kekkoseen liittyviä kirjoja ja artikkeleita, katsonut Kekkosta käsittelevän dokumentin, haastatellut ihmisiä aina politiikan alalta DNA-tutkimusten tekemiseen. Olen kirjoitusprosessin aikana oppinut paljon suomalaisuudesta, Kekkosesta ja ylipäätään ihmisyydestä. Näytelmä on kokenut matkan varrella isoja mullistuksia aina päähenkilön sukupuolesta henkilöhahmojen rakkauskuvioihin ja juonenkäänteisiin. Ensimmäisissä versioissa näytelmän päähenkilönä oli mies, mutta erään avartavan haastattelun jälkeen muutin hahmon naiseksi. Tämän ratkaisun jälkeen minun oli helpompaa luoda päähenkilöön läheinen, syvällinen suhde.

Latvalan näytelmät ovat sijoittuneet kirjailijan kotiseudulle, kuten myös Kekkosen tytär. Lapualta kotoisin olevalle Latvalalle pohjalaisuus on sydämen asia.

– Pohjalaisessa mentaliteetissa minua kiehtovat myös siihen liitettävät stereotypiat, kuten suoruus ja rehellisyys. Ne kuvailevat hyvin pohjalaisuutta, mutta tosiasia on, etteivät kaikki pohjalaisetkaan ole koko ajan avoimia ja rehellisiä. Tämä nähdään myös Kekkosen tyttäressä, jossa henkilöhahmot joutuvat välillä turvautumaan totuuden peittelyyn. Se on inhimillistä, mutta useimmiten se myös vaikeuttaa ihmisten elämää. Näytelmissä salaileminen on kuitenkin hedelmällinen lähtökohta, koska se aiheuttaa draamaa ja konflikteja hahmojen välille. Pohjalaisuus on mielenkiintoinen sekoitus suoraselkäisyyttä, kunnianhimoa, ylpeyttä, lämpöä ja yhteisöllisyyttä.