Haastattelussa Perttu Leinonen

Jyväskylästä alun perin kotoisin oleva Leinonen on työskennellyt ohjaajana jo kymmenen vuotta, mutta unelma-ammattiinsa mies päätyi alun perin sattuman kautta.

– Haaveilin nuorena näyttelemisestä ja kirjoittamisesta, mutta matkan varrella minua alkoivat kiinnostaa monet muutkin asiat teatteriprosessissa. Minua kiehtoi kokonaisuus, ja alkoi olla vaikea keskittyä vain yhteen puoleen. Koin, että sain viimein omimman roolini teatterin parissa juuri ohjaajana.

Leinonen peräänkuuluttaa lastenteatterin tekijöiden ammattiylpeyttä. Lapset sukeltavat todella syvälle näytelmien tarinoihin, ja ne voivat olla jollekin maailman tärkein asia – siksi niiden pitää olla sitä myös tekijälle itselleen.

– Lastenseikkailun vaatimustaso on korkealla. Sen täytyy kiskaista katsoja eri paikkaan ja pitää siellä. Lastenteatterin tulee olla terveen humanistista ja ihmisuskoista. Sekoilu ja anarkia ovat myös vähintään yhtä tärkeitä! Yritän olla rehellinen sille lapselle ja nuorelle, jonka muistan itsestäni. Hyvälle seikkailulle pitää antaa arvo ja se täytyy tehdä tosissaan. Lastenseikkailun tulee olla myös koukuttava; jos tarina ei naulaa katsojaa penkkiin, eikä yleisö ole loputtoman kiinnostunut siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi, ei homma pelaa. Viihdyttävyyden kanssa ei voi löysäillä.

Ohjaaja paljastaa Pikku vampyyrin olevan yksi hänen oman nuoruutensa suosikkiteoksia, ja hän tunnustautuu muutoinkin suureksi vampyyrien ystäväksi. Leikkisän aihepiirin takana piilee kuitenkin myös syvällisempi merkitys.

– Vampyyrit ovat ihania! Minua kiehtovat vampyyrit sekä se maailma ja kuvasto, mikä niihin liittyy: ihana petomaisuus, kauhuestetiikka, romanttisuus. Pikku vampyyri on teoksena klassikko, joka on harvinaisen ehjä. Ystävän löytäminen on aina ajankohtainen teema, oli sosiaalista mediaa tai ei, oli vieraita perheitä tai ei. Ystävyys rikkoo rajoja todella lujaa. Vaikka tultaisiin eri lähtökohdista ja kulttuureista, ei se estä – varsinkaan lasten – ystävyyttä millään lailla. Pikku vampyyri onnistuu miettimään kepeästi ja leikkisästi tätä teemaa.

Leinosen mukaan teatteri on ihmisyyden tutkimista ja penkomista, ja sitä hän lupaa myös Pikku vampyyrin tekevän.

– Pikku vampyyri tulee olemaan hauska, hullu, hulvaton ja jännittävä. Haluan seikkailun sisällä myös muistuttaa meitä kaikkia siitä, mikä elämässä on kaikkein tärkeintä.